Författararkiv: Ville Vuorelma

MegaBash 18.5.2018!

end-of-a-theatre-season-start-of-a-theatre-festival

TEATER VIIRUS & HANGÖ TEATERTRÄFF

Friday 18th, 2018 18:00 –> Teater Viirus, Medelhavsgatan 14

Happy Hour by Restaurant Skøgul kl. 18-20, skumppa 3 €!

20:00 Viirus Stora Salen: Emer Värk (EE) – Renzo Van Steenbergen (NL): Live Cinema
Live Cinema
(Additional Performance May 19th at 15:00):

Mera information på Facebook!

Under kvällen
DJ Anna Cadia
DJ Flux
DJ IDAHOE
DJ Battle Hangö TT vs. Viirus
Huudan tuuleen-karaoke feat. Hossu
Surprise programme! 

Tickets
MegaBash 3 € (betalas vid dörren)
MegaBash + Live Cinema 10€
www.lippu.fi / [email protected], 09 440 224 (Live Cinema)

www.viirus.fi 
www.hangoteatertraff.org 

SEE YOU AT VIIRUS!

Pressmeddelande 4.5.2018

Emer Värk (EST) – Renzo van Steenbergen (NL): Live Cinema
Teater Viirus, 18.5 kl. 20:00 och 19.5 kl. 15:00 

Teater Viirus avslutar vårens spelsäsong med en aldrig tidigare skådad visuell show! Två av Estlands främsta och internationellt uppmärksammade video- och ljudkonstnärer, Emer Värk och Renzo van Steenbergen, intar Viirus stora scen och bjuder på en installationsföreställning bestående av elektronisk musik och 3D-baserad live cinema. Föreställningen är unikt anpassad för Viirus teatersal och kommer endast att visas vid två tillfällen. Vi utlovar en omstörtande och fängslande upplevelse i en audiovisuell värld!

Värk och Steenbergen bryter modigt mot traditionella genregränser, de skapar nya visuella lösingar och förnyar teaterns och performanskonstens konventioner i sina uppträdanden. Detta resulterar i anarkistiska, högljudda, minimalistiska, berikande, immersiva, våldsamma, utmanande och sprudlande audiovisuella upplevelser, som får hjärtat att slå lite fortare och fötterna att spritta iväg i dans.

Emer Värk (f. 1982) har sedan 2008 arbetat som fristående visuell- och ljuskonstnär inom både teater och film. Han har utfört samarbetsprojekt som VJ och videokonstnär med internationella och estniska artister, institutioner och festivaler. Värks arbete har bland annat synats på teatrar och institutioner för performanskonst så som NO99, Von Krahl Teater, Eesti Draamateater och Kanuti Gildi Saal och han har också uppträtt på Tallinn Music Week, Pixelache och Flow Festival i Helsingfors. I sin konst fokuserar Värk på hur ljuseffekter kan väcka känslor och skapa upplevelser. 

Renzo van Steenberg (f. 1977) är sedan flera år en del av det i Haag verksamma kollektivet för audiovisuella installationer, Feedbacksociety. Gruppen är en föregångare inom fältet för Haags audiovisuella konst och noise-musik. Van Steenberg har också fungerat som programproducent och kurator för Seveninchrecording och Seveninchproject. Nuförtiden är han bosatt i Tallinn och arbetar där som ljudkonstnär och skådespelare. I sina föreställningar växlar van Steenbergen mellan live cinema och rituell noise manthra, installationsperformanser och brutala ljudakter. Van Steenbergen har även uppträtt på flera olika festivaler och konsthus: Machinista Festival (Glasgow), Garage Festival (Stralsund), Locall Festival (Aten), Kanuti Gildi SAAL (Tallinn), State-X/New Forms (Haag), DiskCTM festival (Berlin), Amsterdam International Film Festival, Kunsttour (Maastricht), Sonic Acts Festival (Amsterdam), Sensoralia festival (Rom), Steim (Amsterdam). Van Steenbergs musik har getts ut av skivbolagen Double Cross Records, Sleeping Beast, Cyberfarts Records, S.I.R och Audioscoop. 

Föreställningar: Fredag 18.5 kl. 20:00 och lördag 19.5 kl. 15:00 på Viirus, Medelhavsgatan 14

Biljetter: 10 euro. I fredagens biljettpris ingår också inträde till Viirus och Hangö Teaterträffs Megabash-klubb!

Biljetter: https://www.lippu.fi/Lippuja.html?doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&erid=2177875
Obs! Begränsat antal platser!
Spelningen pågår i ca 60 min. 

https://www.viirus.fi/
https://www.hangoteatertraff.org/
http://www.emervark.ee/
http://www.renzooh.com/

Haastattelu: Track-kollektiivi

Kuva: Samuel Karlsson

On torstai ja kevät. Viiruksen ohjelmatuottaja katsoo jälleen parhaaksi poistua työpöytänsä ääreltä ja jaloitella hieman. Teatterin katutasossa sijaitsevan Studio 1:n ovat ottaneet tällä kertaa haltuunsa Track-kollektiivi. 19. huhtikuuta sai ensi-iltansa Viiruksen GUEST-ohjelmaan kuuluva esitys Human Resource. Tuottaja avaa pahaa-aavistamattomana Studion oven ja yllättyy. Jaahas, on jälleen aika ottaa vierailevat teatterintekijät puhutteluun.

**

Moi Track!

Tom Rejström: No moi!

Mikki Noroila: Hei!

Tuottaja: Ollaan parhaillaan täällä Helsingin keskustassa, keväisessä ja hektisessä Jätkäsaaressa teatteri Viiruksen tiloissa. Mutta kun astuu tuonne Studio 1:een, siellä onkin ihan toinen meininki. Keskellä tilaa on mystinen puulaatikko, joka näyttää vähän siltä kuin se olisi pudonnut avaruudesta. Mikäs juttu tämä oikein on?

Noroila: Siellä on semmoinen yhteinen pelikenttä ja leikkikenttä, jossa luodaan ja puretaan maailmoja.

Tuottaja: Jaahas…ei ollutkaan sitten mikään ihan pieni projekti.

Rejström: Niin siellä rakennetaan ja tuhotaan. Mikään ei ole pysyvää, vaan kaikki on koko ajan muuttuvaa. Siinä pääesiintyjänä on materiaalit. Eli esimerkiksi muovailuvaha, joka muuntautuu koko ajan, riippuen siitä mitä yleisö siitä tekee. Tai osallistujat. Sellainen näyttämö meitä kiehtoo. Muutamme sitä konseptia, että mikä on teatterin näyttämö. Se voi olla tuollainen laatikko.

Tuottaja: Eli te luotte maailman uudestaan joka esityksessä?

Rejström: Niin, kyllä näin voisi sanoa

Tuottaja: Minkäslaisia maailmoja on tähän mennessä syntynyt?

Noroila: Meillä on ollut esimerkiksi kouluryhmiä siellä. 16-vuotiaiden maailma, varsinkin sellaisten 16-vuotiaiden, joihin kuuluu muutamat alfaurokset, on hyvin erilainen kuin vaikkapa 25-vuotiaiden kulttuurituottajien. Jokainen voi kuvitella mitä 16-vuotiaiden alfaurosten päässä pyörii. Että mitä ilmestyy sinne maailmaan.

Rejström: Sinne on ilmestynyt sekä hyvin jäsenneltyä maailmaa ja sellaisia tosi tarkasti tehtyjä teoksia. Ja sitten on kaaosta ja sukupuolielimiä. Kyrpiä oli toi laatikko täynnä yhden esityksen jälkeen, joka oli ihan kiinnostava sekin. Mutta sekä kaaosta että järjestystä siellä näkee. Se on mun mielestä tosi kivaa, että se on eri näköinen jokaisen esityksen jälkeen. Siinä peilautuu se osallistujan oma ajatusmaailma.

Tuottaja: Vau! Mikä on teidän suosikki näistä maailmoista, joku yksityiskohta tai asia, joka siellä laatikossa on ollut?

Rejström: Minä tykkään yksityiskohdista tosi paljon. Niistä pelikentistä, jotka ovat täyttä kaaosta, löytyy joku helvetin hienosti tehty pieni kukka. Siinä keskellä on yhtäkkiä jotain pientä, josta syntyy se dynamiikka. Se on mun mielestä kaunista. Olihan se kyrpälaatikkokin tosi provosoiva ja samalla kiinnostava. Se näytti ihan joltain Kusaman teokselta!

Noroila: Mun lempparilöytö oli aivan upea stetsoni yhden pelurin päässä. Se oli tehty huolella. Siinä oli sellaisia ihan pieniä yksityiskohtia, tosi pieniä väripisteitä.

Tuottaja: Tekeekö niitä mieii säästää tai kuvata?

Rejström: Niitä voisi kuvata kyllä, mutta kuitenkin kaikki pannaan uusiksi. Jotain jälkeä sinne jää aina. Mutta sitten pelikenttä palaa alkuasetelmaan ja sinne syntyy jotain uutta.

Pysyvä ja staattinen taide ei ole minulle niin kiinnostavaa, vaan juurikin se elävä. Siksi minä en lähtisi mitään säästämään. Tietenkin niitä voisi kuvata ja muistella. Mutta se on kivempi omassa päässään muistella.

Tuottaja: Ovatko ne siis maailmoja, jossa ei ole historiaa eikä ehkä tulevaisuuttakaan? Ehdotuksia maailmoiksi?

Noroila: Ehdotuksia maailmoiksi kyllä ja ehdottomasti keskitytään sen purkamisen ja luomisen kautta tähän hetkeen, joka on tässä. Ei menneisyyteen eikä tulevaisuuteen.

Rejström: Ensi-illan jälkeen todettiin siinä pienissä skumppahöyryissä, että tuo laatikko on nyt yksi muoto ja me ollaan tehty sinne rajaukset ehdotukselle. Eli sille miten sitä voisi nähdä. Mutta toisaalta sinne voisi ihan hyvin heittää jotain Tšehovia. Siellä voisi tehdä näytelmänkin ihan hyvin. Tuo laatikko synnyttää tosi paljon.

Tuottaja innostuu: Siellä voisi olla 24 Vanja-enoa!

Rejström: Se mun lemppariasia on tämä rajattu maailma.

Että esityksessä näet vain pienen osan laatikkoa. Se on mun mielessä jotenkin ideologisesti kiinnostavaa, että näkee vain vähän. Ja lopussa näet jonkun kokonaisuuden. Mutta kokonaisuus ei ole yhtä kiinnostavaa. Se on ihanaa kun näkee vain…siis turhauttavaa kun näkee niin vähän.

Tuottaja: Niinhän se on aina elämässä… ei koskaan kokonaisuuksia.

Rejström: Juuri näin!

Tuottaja: Miksi valitsitte juuri tämän tematiikan esitykseen? Mitä haluatte välittää yleisölle?

Rejström: Se tematiikka tuntuu todella tärkeältä nyt. Luulen että se se on lähtenyt meistä. Koko ajatus pysähtymisestä, luopumisesta, mielenhuollosta, jostakin hitaasta sekä nopeasta. Siinä on monta tasoa: yksinäisyys, mutta sitten taas yhdessäolo. Minulle se ainakin kumpuaa siitä, että on ollut freelancerina nyt pari vuotta. Ja nuo ovat juurikin ne kysymykset, jotka pyörii päässä joka päivä. Yrittää löytää jotain yhteisöä, joka sitten taas rikkoutuu ja jotain uutta syntyy. Sellaista jatkuvaa etsimistä ja maailman luomista. Se tuli hyvin…

Noroila: …luonnollisesti. Koko prosessi on ollut mun mielestä luonnollinen. Kun saatiin työryhmä kasaan ja istuttiin ekan kerran pöydän ympärille, ainut mitä tiedettiin oli että halutaan tehdä jotain käsillä ja siitä on lähdetty. Minusta se on ihanaa, että prosessi on luonut itse itseään meidän kautta ja yhdessäolon kautta.

Rejström: Silloin se on rehellistä ja mä uskon että yleisökin voi saada siitä jotain irti.

Tuottaja: Miten työryhmä on koostunut ja minkälaisia tyyppejä siinä on?

Rejström: Ollaan Mikin kanssa sehty aiemmin ryhmän ensimmäinen esitys Track, joka oli Hangö Teaterträffissä viime vuonna. Sitten päätettiin että halutaan jotenkin jatkaa tätä yhdessäolon tutkimista teatterin kontekstin sisällä. Tämä esitys oli luontainen seuraava askel. Tässä on dramaturgina Otto Sandqvist, joka on helvetin pätevä hyvä ajattelija, joka haluaa rikkoa perinteistä näyttämötekstiä. Pilkkoa sen ja tutkia pelidramaturgiaa ja scoreen tekemistä ja että esitys on jonkinlainen kompositio jostakin muusta suunnasta. Sitten tähän tuli mukaan Julia jäntti, joka on valosuunnittelija. Mikillä ja Julialla on ollut se audiovisuaalinen input, joka on tosi vahvaa ja olennaista tässä.

Tuottaja: Miten te valitsitte tämän tavan tehdä? Miten tekotapa suhteutuu ns. perinteisempään teatteriin, jossa näyttelijä puhuu lavalla ja yleisö kuiskailee katsomossa?

Rejström: Se on jonkinlainen osallistava installaatio. Minua kiehtoo tässä se, että pääset itse koskemaan siihen materiaan. Minä huomaan katsojana teatterissa, että olen reaktiivisessa positiossa siellä salissa ja joku vahva illuusio, tarina siellä lavalla. Ja en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella. Tykkään itse jotenkin päästä lähelle. Se kiinnosti meitä täällä, se läheisyys ja se pieni maailma. Että esiintyjinä on tässä ne pienet pelinappulat, joita yleisö johtaa. Ja sitten ääni, joka tulee pienistä kaiuttimista. Uusi esiintyjyys on iso kysymys

Noroila: Eli kuka tai mikä on esiintyjä.

Tuottaja: Kun sanoit että “päästä lähelle”, niin tarkoittaako tämä nyt sitä että kun tulet katsomaan tätä, niin joudut osallistumaan ja tuomaan esille itseäsi?

Rejström: Tässä ei joudu tekemään mitään. On tiettyjä asioita, jotka ovat kivoja teatterissa. Että sinulla on istumapaikka ja jossa kukaan ei sano, että sun täytyy nousta ylös ja mennä esiintymään. Saat istua turvassa ja sua ei pakoteta mihinkään kohtaamiseen ventovieraan kanssa. Se on minusta tärkeää, että tässä esityksessä on tämä turvallinen laatikko välissä.

Tuottaja: Tämä on tällaista anonyymia osallistumista.

Rejström: Kyllä! Tämä on tätä…mikä se olikaan…offentlig ensamhet! Eli yhdessä, mutta yksin. Sehän on ihan Stanislavskia se!

Tuottaja: Mikä on teille paras mahdollinen maailma?

Noroila: Herrajjestas…

Rejström: No ei ainakaan tämä!

Tuottaja: No miksei?

Tuottaja: No, jos teidän pitää valita kolme asiaa, jotka olisi siellä teidän maailman laatikossa…

Rejström: Sieltä laatikosta poimisin tähän meidän isoon maailmaan, meidän isoon pelikenttään kuuntelemisen, empatian ja kohtaamisen. “Treat your coplayers with respect and compassion” sanotaan siinä pelissä ja se liittyy luontoon ja kaikkeen…

Noroila: …kaikkeen ympärillä olevaan, elolliseen ja elottomaan.

Rejström: Kyllä. Älä käytä muita ihmisiä hyväksi. Niin. Se olisi hyvä maailma!

**

Tuottaja on vaikuttunut ja jättää työryhmän tekemään esityksiä. Hän palaa toimistotyöpöydän ääreen. Aurinko paistaa Jätkäsaaressa ja ikkunasta näkyvä pienoismaailma näyttää hetken kauniilta. Human Resource-esitykset Viiruksessa: 28.4, 3.5 ja 5.5

Liput: http://www.lippu.fi/lippuja.html?affiliate=ADV&doc=artistPages%2Ftickets&fun=artist&action=tickets&erid=2116232&includeOnlybookable=false&x10=1&x11=human

Teksti: Mirkka Maikola

 

Pressmeddelande 26.4.2018

Schimmelpfennig, barnteater och Leonard Cohen på Viirus i höst

Hösten 2018 för med sig enastående teaterupplevelser på Viirus!

Från och med premiären 14.9.2018 intas teaterns stora scen av föreställningen Den Stora Elden (Das grosse Feuer) av den tyska pjäsförfattaren Roland Schimmelpfennig. Schimmelpfennig är sedan tidigare bekant för den finländska publiken genom succéföreställningen Peggy Pickit ser Guds ansikte som har visats på Svenska Teatern.

Viirus turnerande konsertföreställning Chelsea Hotel har premiär 5.10 i teaterns utrymme Galleriet. I Chelsea Hotel tolkar musikerna och skådespelarna Niklas Häggblom, Emma Klingenberg och Robert Kock nyöversatta sånger av 60- och 70-talens mest legendariska artister, så som Leonard Cohen, Janis Joplin och Tom Waits, m.fl. Föreställningen kan beställas under hösten 2018.

Vårens kritikerrosade turnéföreställning Berättelser 1-2-3-4 fortsätter att turnera under hösten, i samarbete med Ensemble Bulleribock. Pjäsen har regisserats och dramatiserats av Viirus egen Oskar Pöysti och riktar sig till barn i åldern 3-6 år och deras vuxna.

Se kontaktuppgifterna längre ner i meddelandet för mera information om möjligheterna att beställa både Chelsea Hotel och Berättelser 1-2-3-4.

Viirus fortsätter därtill att erbjuda gästande konstnärer möjligheten att uppträda i teaterns lokaler på Busholmen. Viirus GUEST lyfter under hösten 2018 fram både nationellt och internationellt verksamma scenkonstnärer. Mera information om Viirus GUEST-program följer senare under våren.

Anders Carlsson regisserar Schimmelpfennigs Den Stora Elden på Viirus hösten 2018

Foto: Jonatan Sundström

Den 14.9.2018 har Roland Schimmelpfennigs pjäs Den Stora Elden (Das grosse Feuer) premiär på Viirus. Schimmelpfennig har redan nått den finländska teaterpubliken genom pjäser så som Peggy Pickit ser Guds ansikte på Svenska Teatern, och Viirus erbjuder nu Finlandspremiär för Den Stora Elden som hade urpremiär så sent som i januari 2017 på Staatstheater Mannheim.

Den Stora Elden är en modern fabel om två byar som ligger i dalgången längs en bäck. På den ena sidan bäcken växer vin och på den andra sidan betar oxar, kor, hästar och får. Sommaren för med sig hetta, torka, storm och regn. Men bara byn på den ena stranden hemsöks av översvämning, sjukdom och död. ”Hur kan det vara så?”, undrar läraren, ”denna sommar är ingenting rättvist fördelat”. Medan man begraver de döda på ena sidan bäcken förvandlar mjölnaren på andra sidan sin kvarn till utflyktslokal för festlystna turister. När en stor eldsvåda bryter ut i den drabbade byn och ödelägger allt kliver de överlevande i en båt och försöker nå den andra sidan – men nu är floden redan bred som ett hav.

Den Stora Elden är en vass samhällskritik av vår värld som den fungerar idag. Schimmelpfennig har sedan tidigt 2000-tal gjort sig berömd för teatertexter som tar temperaturen på samtidens mänskliga identiteter och relationer satta i ett globalt ekonomiskt och ekologiskt sammanhang. I Den Stora Elden abstraherar han vår blick ut till en kylig distans där magnifika väderomslag skapar händelser som innebär katastrofer för de enskilda människorna som drabbas. Schimmelpfennig målar upp en arkaisk berättelse med bibliska motiv, han beskriver på ett poetiskt sätt hur vänner blir fiender, hur naturkatastrofer delar världen i rika och fattiga och hur orättvisor uppstår och präglar människors liv.

Anders Carlsson, professor i skådespelarkonst vid Konstuniversitetets Teaterhögskola och tidigare ledare för svenska teatergruppen Institutet, regisserar föreställningen på Viirus och på scenen står teaterns egen ensemble, Maria Ahlroth, Martin Bahne, Iida Kuningas, Oskar Pöysti och Jessica Raita.

I föreställningen används avancerad kamerateknik och Viirus teatersal har delats av en filmduk som skiljer åt publiken och skådespelarna. En kamera för med sig åskådarens blick till en detaljrik miniatyrvärld och dess invånare. Scenografi- och kostymansvariga Janne Vasama, ljudplanerare Ville Kabrell och ljusplanerare Lauri Lundahl har skapat de visuella inslagen och ljudet i miniatyrvärlden. Jonatan Sundström ansvarar för videoplaneringen.

– Den Stora Elden är en s.k “parabel”, alltså ett specifikt litterärt format som ofta associeras med den tyska dramatikern och regissören Bertolt Brecht (1898-1956). Brecht hade en ambition att använda teatern som en plats att lära sig att tänka kritiskt. En parabel är en liknelse, dess metafor behöver publikens tolkning och kanske också en diskussion där olika åsikter möjliggörs, för att bilda mening och skapa politisk relevans, och just därför är parabeln effektiv för ett lärostycke; alltså en teaterpjäs som vill uppmuntra publiken i kritiskt tänkande, berättar Anders Carlsson.

Den Stora Elden ingår i det nationella projektet Konsttestarna, genom vilket Suomen Kulttuurirahasto och Svenska Kulturfonden erbjuder landets åttondeklassare möjligheten att bekanta sig med teater och kultur i olika former.

Regi: Anders Carlsson
På scenen: Maria Ahlroth, Martin Bahne, Iida Kuningas, Oskar Pöysti, Jessica Raita
Konceptplanering: Maria Lundström
Scenografi och kostym: Janne Vasama
Ljudplanering: Ville Kabrell
Ljusplanering: Lauri Lundahl
Videoplanering: Jonatan Sundström
Kameratekniker: Colin Thaa, Jodie Sinclair

Pressbild: Jonatan Sundström

Föreställningen visas på Viirus (Medelhavsgatan 14) 14.9-7.11.2018. Mera information om speltiderna finns på Viirus webbplats: https://www.viirus.fi/den-stora-elden/

Längd: Ca 1 h 30 min, utan paus
Biljetter: Ordinariepris 30 € / Pensionär 24 € / Studerande och arbetslösa 16 €

Biljetterna släpps torsdag 3.5 kl. 12:00 på lippu.fi och hos Viirus, [email protected] / 09 440 224

Frågor riktas till:

Veronica Aspelin, marknadsförare
[email protected]050 444 0344


Konsertföreställningen Chelsea Hotel urpremiär på Viirus 5.10.2018

Foto: Cata Portin

Chelsea Hotel är en konsertföreställning på svenska som består av nyöversatta sånger av ett flertal välkända artister. I konserten medverkar Niklas Häggblom, Emma Klingenberg och Robert Kock, som alla har gedigen erfarenhet från både musik- och teaterbranschen.

Konserten är en fängslande resa tillbaka till 60- och 70-talets New York där de olika artisternas låtar kommunicerar sinsemellan. Bl.a. följande artisters musik ingår i konserten: Leonard Cohen, Janis Joplin, Tom Waits och Bob Dylan.

Konserten fångar in de välbekanta sångernas olika stämningar men frigör sig samtidigt från originalen. De tre musikerna arrangerar om och gör egna tolkningar av låtarna som framförs på en mängd varierande instrument. De utvalda sångernas musiklyrik är symboliskt laddad och sångerna vibrerande känsliga. I de nya översättningarna vill arbetsgruppen bevara ursprungslyrikens nyansrikedom, men nu på svenska.

På scenen: Niklas Häggblom, Emma Klingenberg, Robert Kock

Pressbild: Cata Portin

Föreställningen visas på Viirus (Medelhavsgatan 14): 
5.10 (PREMIÄR), 10.10, 11.10 kl. 20:00 samt 13.10 kl. 15:00.

Längd: Ca 1h
Biljetter: Ordinariepris 24 € / Pensionärer 18 € / Studerande och arbetslösa 12 €

Biljetterna släpps torsdagen 3.5 på lippu.fi och hos Viirus, [email protected] / 09 440 224

Chelsea Hotel kommer dessutom att turnera under oktober, november och december 2018 och kan beställas av Viirus turnéproducent Veronica Aspelin ([email protected] / 050 4440 344), som också svarar på övriga frågor gällande föreställningen.

Pressmeddelande 10.4.2018

Oskar Pöysti gör regidebut med Berättelser 1-2-3-4

Oskar Pöysti är redan ett etablerat namn inom den finländska skådespelarvärlden, men i barnpjäsen Berättelser 1-2-3-4 tar han för första gången plats i regissörsstolen. Trots att Pöysti har erfarenhet av att både skådespela och skriva just barnteater var det ingen självklarhet att han skulle regissera inom genren.

– Att få möjligheten att regissera absurd barnteater utgående från Eugène Ionescos barnböcker lät ändå väldigt spännande, konstaterar han.

Berättelser 1-2-3-4 är ett samarbete mellan teater Viirus och Ensemble Bulleribock. Arbetsteamet med Meri Anna Hulkkonen och Robert Kock är det samma som Pöysti samarbetade med då han skrev föreställningen Lilla Anna och Långa Farbrorn på Svenska Teatern 2016.

Pöysti tycker att arbetsprocessen har sett ut ungefär som han hade förväntat sig och att han trivs väldigt bra i regissörsrollen.

– Det är ett lustfyllt arbete att få skapa roliga bilder och överraskningar för publiken och samtidigt bära helhetsansvaret för föreställningen, menar han.

Vid sidan om regin av Berättelser 1-2-3-4 syns Oskar Pöysti som bäst också i Viirus produktion Den Andra Naturen, och även i framtiden kan han tänka sig att variera skådespelandet med regi, dramaturgi och pjäsförfattande.

Berättelser 1-2-3-4 har premiär på Viirus 10.4. Föreställningen visas fem gånger, 12.4, 14.4 och 15.4, innan skådespelarna åker iväg på teaterturné våren och hösten 2018. Biljetterna kostar 10 euro och föreställningen visas på Medelhavsgatan 14 i Helsingfors. Viirus tar fortfarande emot bokningar för höstens turné.

Mera information:
Veronica Aspelin
[email protected] / 050 4440 344

Oskar Pöysti ingår i Viirus eget ensemble.