Kategoriarkiv: Uncategorized

Viirus rekryterar: TEATERTEKNIKER

(Suomeksi alla)

Viirus är en svenskspråkig ensembleteater på Busholmen i Helsingfors. Teaterlokalerna på Medelhavsgatan 14 inhyser en stor och en mindre scen samt ett galleri, där vi uppför såväl egna produktioner som gästspel. Dessutom bedriver Viirus aktiv turnéverksamhet. Viirus tekniska team ansvarar för teatertekniken och tekniska ärenden i utrymmena.

Vi söker nu en TEATERTEKNIKER med förmåga att arbeta både självständigt och i team, inledningsvis för ett ettårigt heltidskontrakt. Arbetet omfattar både Viirus egna produktioner, turnéer och gästspel. Arbetsspråket är huvudsakligen svenska och finska, ibland även engelska.

Till huvuduppgifterna hör att
– fungera som ljud-, ljus- och videotekniker
– fungera som turnétekniker
– bygga och nedmontera scenografi och läktare
– bygga och nedmontera föreställningarnas teknik
– köra ljud, ljus och video i Viirus egna produktioner
– sköta uppehåll och service av teknisk utrustning
– delta i det gemensamma arbetet för teaterns väl

Vi förutsätter för arbetet lämplig utbildning, kännedom om ljud-, ljus- och videosystem, körkort (B) samt minst två års relevant arbetserfarenhet. Dessutom uppskattar vi om du har C-körkort samt erfarenhet av audiovisuell planering och design.

Vi erbjuder en konstnärligt ambitiös arbetsplats med en stark arbetsgemenskap och varierande uppgifter. Arbetet inleds hösten 2019 och anställningstiden är ett år med två månaders prövotid. Lön betalas i enlighet med rådande branschavtal.

Tilläggsuppgifter ges vid behov av Viirus tekniska chef Atte Pukero +358 40 538 7068, vardagar kl. 12-15. Ansökningar skickas per e-post till [email protected] senast 14.4.2019.

**

Teater Viirus on Helsingin Jätkäsaaressa toimiva, pääasiassa ruotsinkielinen ryhmäteatteri. Kahdella näyttämöllämme sekä aulatiloissa esitetään omien produktioiden lisäksi runsaasti vierailevien ryhmien esityksiä. Viiruksella on myös aktiivista kiertuetoimintaa. Viiruksen tekninen osasto hoitaa laaja-alaisesti kaikkea esitystekniikkaan ja muita tiloihimme liittyviä asioita.

Etsimme joukkoomme kokoaikaista sekä itsenäiseen, että ryhmätyöskentelyyn kykenevää teatteriteknikkoa, jolla on halua työskennellä ryhmäteatterin toimintatapojen mukaisesti. Työ tapahtuu Viiruksen omien produktioiden, sekä vierailu- ja kiertuetoiminnan parissa. Työkieliä ovat pääsääntöisesti ruotsi ja suomi, silloin tällöin myös englanti.

Keskeisimmät työtehtävät:
– valo-, ääni- ja videoteknikkona toimiminen
– esitysten tekninen rakentaminen ja purku
– kiertueteknikkona toimiminen
– esitysten valo- ääni- ja videoajo omissa esityksissä
– lavasteiden ja katsomon rakentaminen ja purkaminen
– teknisen kaluston huoltaminen
– osallistuminen kollektiiviseen kehittämistyöhön teatterin hyväksi

Edellytämme hakijoilta alalle soveltuvaa koulutusta, ääni-, valo- ja videojärjestelmien tuntemusta, vähintään B-ajokorttia, sekä vähintään 2 vuoden työkokemusta alalta. Lisäksi arvostamme C-ajokortin pätevyyttä sekä kokemusta audiovisuaalisesta suunnittelusta.

Tarjoamme paikan taiteellisesti kunnianhimoisessa ja tiiviissä työyhteisössä, jossa työtehtävät vaihtelevat. Palkkaus teatterialan TES:n mukaan. Työsopimus on määräaikainen, 1 vuosi jossa on kahden kuukauden koeaika. Työ alkaa syksyllä 2019.

Lisätietoja tehtävästä antaa tekninen päällikkö Atte Pukero +358 40 538 7068, arkisin klo 12-15. Hakemukset toimitetaan sähköpostitse osoitteeseen [email protected] Hakuaika päättyy 14.4.2019.

Viirus GUEST-intervju: Riina Tikkanen – Dark Matters

 

Viiruksen ohjelmatuottaja havahtuu helmikuussa siihen, että ei ole enää tammikuu. Joulukuusi on maatunut, runebergit on syöty ja lumikin sulanut – ainakin kertaalleen. On aika tarttua taas töihin. Tuottaja kurkkaa Viiruksen Studio 1:n ovesta sisään ja hänet imaisee sisäänsä kummallinen vetovoima, jota ei voi selittää ylitehokkaalla ilmastoinnilla. Nyt on jotakin varmasti vialla. On aika ottaa teatterintekijät puhutteluun!

**

Ohjelmatuottaja: Terve Riina Tikkanen Teatteri Metamorfoosista! Olet tehnyt Viiruksen Studioon esityksen Dark Matters, joka käsittelee mustia aukkoja ja pimeää ainesta. Ettehän te vain ole Studioon sellaista mustaa aukkoa rakentaneet? Siitä ei meidän tekninen päällikkö tule tykkäämään, vaikka se varmasti tuo kivasti avaruutta sinne. Mistäs tämä esitys oikein kertoo?

Riina Tikkanen: Dark Matters kertoo avaruuden käsittämisen vaikeudesta, tai sen laajuuden ymmärtämisen vaikeudesta. Se on niin universaali aihe, että kaikki ovat varmasti miettineet sitä joskus. Ja kaikki ovat miettineet sitä, miksi me ollaan täällä, miten me ollaan tänne tultu ja mitä ihmettä me täällä tehdään. Ja ihmiset ovat tietysti myös kehittäneet eri vastauksia; jotkut uskovat yhteen teoriaan, toiset johonkin toiseen.

Ohjelmatuottaja: Onkos tässä taustalla jokin henkilökohtainen kokemus?

Riina Tikkanen: Juu! Tämä esitys käsittelee omaa mielikuvaani, eli sitä että me ollaan täällä avaruuden ympäröiminä ja miten pieniä me ollaan. Esitys koostuu kolmesta osasta, jossa jokaisessa osassa olen ottanut pääteemaksi sen dark matterin, eli pimeän aineen, joka on ainakin minulle se maailman käsittämättömin juttu. Siitä tiedetään niin vähän ja sitten kun ajattelee vielä kuinka vähän minä tiedän siitä, koska en ole mikään tieteilijä. Jokaisessa osassa minä käsittelen esittävän taiteen eri välineellä, eri ilmaisukeinon kautta, sitä miltä minusta tuntuu se Dark Matter.

Ohjelmatuottaja: Mitkäs ne keinot sitten ovat?

Riina Tikkanen: Ensimmäisessä osassa se on liikkeen kautta ja materiaalimanipulaation kautta. Ja siinä olen miettinyt, että jos dark matter olisi hahmo tai elävä olento, niin miltä siitä tuntuisi? Koska pimeä aine on kuitenkin sitä mistä tieteilijätkin tietää hyvin, hyvin vähän ja se on sellainen ikuinen mysteeri. Ja tavallaan pimeä aine menee meidän läpi, sitä on koko ajan täällä ja se läpäisee meidät myös. Se on ihan käsittämätön ajatus! Ja miten voi näyttää sellaista, jota ei ole olemassa!

Ohjelmatuottaja: Sehän on niin kuin sielu! Tai entä jos pimeä aine tosiaan onkin meidän sielu?

Riina Tikkanen: Niinpä, who knows. Ja sitäkään me ei tiedetä! Sitten toinen osa käsittelee halua olla näkymätön. Ja halua olla ymmärtämättä ihan kaikkea. Siinä se dark matter on ehkä enemmän sellainen ajatus siitä, että mitä jos voisi olla näkymätön ja että ei ole tarvetta ymmärtää kaikkea. Tämä toinen osa toteutetaan nukketeatterin keinoin. Ja sitten se viimeinen osa fyysisen teatterin keinoin ja se käsittelee syvemmin sitä ymmärtämisen tarvetta. Viimeinen osa purkaa sitä, miksi joku on tehnyt tästä aiheesta esityksen ja että se on ihan älytön asia. Viimeinen osa haluaa olla kaiken yläpuolella ja käyttää siinä pilkan ja satiirin keinoja tietynlaisen hahmon kautta. Ja se hahmo tuo esille niitä asioita, joita ihmiset ei halua tai uskalla sanoa.

Ohjelmatuottaja: Mennään siis kuun ja ihmisen pimeälle puolelle…

Riina Tikkanen: Siinä ne oikeastaan ovat ne kolme osaa. Ja sitten on vielä loppuosa, jossa haluan tuoda esille oman.. sen mistä tämä koko esityksen tekeminen on lähtenyt. Se ensimmäinen lapsuuden muisto, kun tajusin, että ei perse! Että täällä me nyt ollaan ja mitä oli ennen kuin oli mitään?

Ohjelmatuottaja: Mutta oliko se tunne pelkoa vai sellainen mieletön oman maailman laajentuminen?

Riina Tikkanen: Minulle se on aina ollut pelottava asia, koska se on niin käsittämätön asia ja sitä ei voi ajatella loppuun asti. Ei vaan voi. Tavallaan myös kiehtovaa, koska sen ajatteleminen on niin koukuttavaa. Yrität ajatella vielä pidemmälle ja vielä pidemmälle, mutta itse asiassahan sinun täytyy ajatella taaksepäin, sitä mistä sinä olet tullut. Mitä kaikkea me voidaankin ajatella, ihan hurjaa! Se eka kokemus oli pelottava, mutta sitten ajauduin aina ajattelemaan avaruutta ja välillä myös tahallani oikein keskityin siihen, että ”nyt mä alan ajattelemaan sitä”.

Ohjelmatuottaja: Se avaruuskin on vähän niin kuin uskon asia. Koska kukaan ei voi tietää. Toki se on myös fakta, tieteellinen fakta. Mutta sen laajuutta ei saada koskaan selville. On ehkä myös vapauttavaa ajatella, että ei ole vastausta.

Riina Tikkanen: Niin että kaikkeen ei tarvitse olla vastausta. Koska me halutaan myös nimetä kaikki. Me ollaan nimetty se pimeä ainekin, vaikka me ei tiedetä siitä juuri mitään. Me halutaan ymmärtää niin paljon. Sen voi rinnastaa myös sellaiseen arkiolemiseen. On niin paljon asioita, kuten rakkaus tai psykologia tai miten mieli toimii. Asioita, joita me halutaan tosi paljon ymmärtää. Mikä on tietysti tosi kiinnostavaa. Että tarvitseeko kaikkea ymmärtää?

Ohjelmatuottaja: Eli se on tavallaan sen esityksen…ydin.

Riina Tikkanen: Niin, jossain siellä se on kyllä ehdottomasti!

Ohjelmatuottaja: Saako esityksestä vastauksia, vai saako sieltä lisää kysymyksiä itselleen?

Riina Tikkanen: No mä toivoisin että siitä ei ainakaan jäis sellaista oloa että ”no nii et nyt mä en tajua enää mitään”. Vaan enemmänkin se, että kuinka siistiä se on, että me ei tajuta mitään. Ja kuinka pieniä me tavallaan ollaan, mutta kuinka tärkeätä se pienuus on meille.

Ohjelmatuottaja: Mikä sinun taustasi on tekijänä? Mitä kaikkea olet tehnyt?

Riina Tikkanen: Menin lukion jälkeen Turun Taideakatemiaan nukketeatterilinjalle. Se on nelivuotinen nukketeatterikoulutus. Ja sitten olin vaihdossa Barcelonassa sellaisessa fyysisen teatterin koulussa. Sen jälkeen mä menin Metamorfoosille työharjoitteluun ja tein töitä naamioiden, klovnerian ja miimin kanssa. Eli enemmänkin fyysistä teatteria. Ja siitä asti olen freelancerina työskennellyt vaihtelevissa ryhmissä. Olen tehnyt paljon aikuisten ja lasten nukketeatteria, klovneriaesityksiä ja bufon-esityksiä.

Ohjelmatuottaja: No mites tuo esityksen visuaalinen puoli, miten se on syntynyt?

Riina Tikkanen: Me ollaan siis Ruotasen Anssin (toim. valosuunnittelija) kanssa mietitty jo aika kauan tuota valohommaa ja oltiin residenssissä Pariisissa. Olin siellä ensin yksin kirjoittelemassa ja sitten sinne tuli Kurjen Maija, joka otti ensimmäiset promokuvat ja on myöhemmin ottanut esityksestä kuvamateriaalia. Se oli minun mielestäni ihanaa, että Anssi ja Maija olivat molemmat siellä. Vaikka tämä on sooloesitys, niin vain siinä mielessä että mä olen yksin siellä lavalla ja käynnistänyt alunperin tämän tuotannon. Olen alusta asti halunnut että tämä teema on työryhmän kanssa yhteinen ja olen jutellut tosi paljon työryhmän kanssa. Totta kai kun minä myös ohjaan, niin se on vahvasti minun näkemykseni. Koreografina on Lee Lahikainen, hänellä on myös puppeteeritausta, ja hän on ollut ulkopuolisena silmänä ja auttanut liikkeellisissä asioissa.

Ohjelmatuottaja: No, yritättekö te luoda avaruuden tuonne Studioon?

Riina Tikkanen: Minun mielestäni se on ihan mahtavaa, että me ollaan Studiossa, koska se on niin ihanan pieni kippana tila. Mikä on ihan täydellinen, en näkisi tätä mitenkään isolla lavalla. Siinä on tavallaan sellainen kokoontumisasia, että mä niin kuin näen ne ihmiset, yleisön, siellä. Ja pystyn luomaan heidän kanssaan sen yhteisen maailman. Yleisö on niin lähellä myös fyysisesti. Minä jotenkin tykkään siitä. Se on myös vastakohta sille, mitä mä ajattelen avaruudesta. Että jos kuvittelisin itseni jossain avaruuspuvussa tuonne yksin kellumaan.

Ohjelmatuottaja: Niin eihän avaruutta ajatella minään yhteisöllisenä asiana, vaikka siellä olisi joku avaruusasemakin. Elokuvissakin se aina kertoo yksinäisyydestä. Tämä esitys on niin kuin tällainen yhteisöllinen avaruus!

Riina Tikkanen: Yhteisöllinen avaruus, mä tykkään tosta! Ja sitten se vielä, että kun aloimme rakentamaan ja laitettiin valoja kattoon, Anssi vaan sanoi ”Mothership has landed”. Katto tuli vielä lähemmäs, kun sinne tuli ne heittimet. Se tila on tavallaan niin kuin avaruusasema!

**

Ohjelmatuottaja poistuu avaruusasemalta äärimmäisen tyytyväisenä. Maailma on äkkiä laajentunut ja kaikki tuntuu kuin uudelta. Ja mukavan selittämättömältä. Pimeä aine suhahtelee helmikuisessa talviauringossa.

Viirus GUEST: Riina Tikkanen: Dark Matters
Teatteri Viirus, Studio 1 esitykset 22.2.-2.3.2019

Pressmeddelande 21.12.2018

Pressmeddelande 21.12.2018
Får publiceras genast

Exklusivt konstnärssamtal med Roland Schimmelpfennig på Viirus 12.1.2019

Den tyske pjäsförfattaren Roland Schimmelpfennig gästar Helsingfors i januari 2019. Besöket, som ordnas i samarbete med Teater Viirus och Konstuniversitetets Teaterhögskola, kulminerar i ett konstnärssamtal mellan Schimmelpfennig och professor i skådespelarkonst Anders Carlsson lördag 12.1.2019 på Viirus. Samtalet, som begås på engelska, är öppet för allmänheten, och publiken bereds också möjligheten att ställa egna frågor. Evenemanget arrangeras i samband med säsongsöppningen av Schimmelpfennigs moderna fabel Den Stora Elden. Pjäsen i regi av Anders Carlsson hade premiär på Viirus 14.9.2018 och har bland annat uppmärksammats för sin nyskapande scenografi och kamerateknik, övertygande skådespelarinsatser och djärva reaktion på rådande klimathot.

Roland Schimmelpfennig

Pressbild: Heike Steinweg
Bilden föreställer Roland Schimmelpfennig

Roland Schimmelpfennig är en av världens mest spelade nutidsdramatiker med ett femtiotal pjäser översatta till fyrtio språk. Han har vunnit otaliga priser för sin dramatik men är också romanförfattare, regissör och aktuell som bildkonstnär.

Schimmelpfennig utmanar teatern att finna nya gestaltningsmetoder bortom det traditionella, utan att vara postdramatisk. Tvärtom försvarar han dramat som en litterär urkund och utgångspunkt för teaterns process. Schimmelpfennigs pjäser befolkas inte av storartade karaktärer utan av människor vars identiteter, handlingar och öden tycks vara en konsekvens av omständigheter bortom individens kontroll. Vidare tycks hans pjäser växla perspektiv från globala till intima relationer. Via en lyhörd avkänning på tidsandan, och de avgrunder som öppnar sig bakom mediala rubriker tar hans skrivande an komplexa politiska, etiska och existentiella utmaningar på både mikro- och makronivå.

Pressbild: Teak
Bilden föreställer Anders Carlsson

Under konstnärssamtalet diskuterar Anders Carlsson och Roland Schimmelpfennig den senares syn på teaterns roll, det kollektiva mötet mellan teatern och publiken, pjäsförfattarens relation till skådespelarna samt vilken förståelse av människan som hans texter möjliggör.  

Konstnärssamtal 12.1.2019 på Viirus

Viirus dörrar öppnas lördag 12.1 kl. 15:30. Konstnärssamtalet inleds kl. 16:00 och avslutas senast kl. 18:00. Den Stora Elden spelar fr.o.m. kl. 19:00 (längd 90 min). Viirus

bar erbjuder förfriskningar och mindre tilltugg till Happy Hour-priser under pausen mellan konstnärssamtalet och föreställningen. Restaurang Skøgul intill teaterfoajén håller middagsöppet kl. 15:00-22:00.

Inträdet till konstnärssamtalet samt föreställningen Den Stora Elden är 12 €/person (ordinariepris 30 €). Konstnärssamtalet är avgiftsfritt för besökare som inte ser föreställningen, men samtliga deltagare bör förhandsanmäla sig senast torsdag 10.1 via det här webbformuläret.

Frågor kring evenemanget riktas fr.o.m. 7.1.2019 till Viirus, 09 440 224

Viirus publikundersökning 2018

Hjälp oss bli bättre: Delta i vår publikundersökning och vinn en teatermiddag för två!

Viirus utför hösten 2018 en publikundersökning med syftet att skapa en tydligare bild av besökarnas demografi och med målet att göra dina framtida besök på Viirus så minnesvärda som möjligt!

För att fylla i enkäten behövs endast en dator, tablet eller telefon och 7 minuter av din dag. Du kan dessutom delta i utlottningen av en teatermiddag för två värd 120 € eller fribiljetter till en valfri Viirus-produktion!

För mer information, kontakta Johanna Welander på [email protected].

TILL ANSÖKAN.

Viirus GUEST: European theatre collective – Rakentajat

Foto: ETC

Viiruksen ohjelmatuottaja eksyi Helsingin syyssumussa Jätkäsaaren sijaan aivan toiseen kaupunginosaan. Sielä hän kahlaili puiston keltaisissa lehdissä, kunnes havahtui: jaahas, on mentävä takaisin töihin. Viiruksen Studio 1:een astuessa hän säikähtää: koko tila on rakennuspressujen, laudanpätkien ja sekalaisten työkalujen peittämä. Ovella vastaan tulee keltaisiin huomioliiveihin pukeutunut rakennusmies. Hetken ohjelmatuottaja luulee, että teatteritalon rakentaminen on sittenkin viivästynyt ja Studio on otettu uudestaan käsittelyyn. Sitten hän suureksi helpotuksekseen tunnistaa rakennusmiehen ohjaaja, näyttelijä David Kozmaksi. Hitsit, näinhän se olikin. Studiossa on tullut ensi-iltaan European theatre collectiven kantaesitys Rakentajat.

On aika ottaa teatterintekijät puhutteluun.

**

Ohjelmatuottaja Heipä hei!

David Kozma Terve!

Ohjelmatuottaja Kuulkaas nyt. Viiruksella on upouudet tilat ja ollaan juuri päästy eroon rakennusmiehistä ja insinööreistä ja arkkitehdeistä ja muista riesoista. Nyt te olette myllänneet koko Studion ihan alkutekijöihinsä. Mistäs tässä teidän esityksessä on kyse tai mistä se kertoo?

Kozma Meidän esitys on nimeltään Rakentajat ja se kertoo rakentajista sekä rakenteista.

Ohjelmatuottaja Minkälaisista rakentajista se kertoo ja mistä nämä henkilöt oikein tulevat?

Kozma Tämä koko idea lähti siitä, että luin kritiikin esityksestä, jota esitettiin eräässsä pääkaupungin kaupunginteatterissa. Se kertoi rakennustyömaista ja jäin miettimään, että kun esityksessä puhuttiin vain tästä suomalaisesta päähenkilöstä, oliko sen nimi Pertti tai jotain vastaavaa, ja hänen ongelmistaan, jotka ovat tietenkin hyvin olennainen juttu. Mutta jos katsotaan näitä numeroita ja todellisuutta, että kun kävelee kaupungilla, melkein jokaisella kadulla on joku projekti meneillään ja se puhe mitä työmailta kuulee, on muutakin kuin suomea. Luin jostakin, että joka neljäs työntekijä pääkaupunkiseudulla on ulkomaalaistaustainen, mutta kuinka moni heistä menisi katsomaan esitystä, jossa kerrotaan vain suomalaisista rakennusmiehistä? Tämä on se rakenteellinen ongelma, jota aloin miettimään: miten paljon kulttuurilaitokset heijastavat lavoillaan ja esityksissään tätä moninaisuutta joka on yhteiskunnassa. Jos esityksessä on joku ulkomaalaistaustainen, niin se on yleensä aina ongelma, tai ongelman aiheuttaja, -ei normaali henkilö, joka on vaikka töissä täällä Suomessa.

Ohjelmatuottaja Eli tarjonnassa oli selvä näkökulma-aukko, joka piti täyttää?

Kozma Kun laitosteattereissa ei oikein puhuta muista kuin suomalaisista, tunsin että minun ulkomaalaistaiteilijana ehkä pitäisi tarttua tähän aiheeseen. On nämä kolme isoa kliseetä, että ulkomaalainen Suomessa voi olla joko siivooja, rakentaja tai bussikuski. Me tartuimme näihin kolmeen ammattiryhmään ja lähdimme haastattelemaan näitä henkilöitä. Tämä eka osa on nyt rakentajista.

Ajatuksena oli tehdä dokumentaarinen esitys siitä, minkälaista on ulkomaalaistaustaisten rakentajien elämä Suomessa. Saatiin kaksi käsikirjoittajaa mukaan, Nina-Maria Häggblom Suomesta ja Piret Jaaks Virosta, ja olen antanut heille vapaat kädet käyttää haastattelumateriaalia vapaasti. Se oli hyvä ajatus. Tästä aiheesta puhutaan paljon mediassa, mutta sitä fiktiota olen kaivannut tähän asiaan. Emme halunneet tehdä Helsingin Sanomat-esitystä, jossa me referoidaan katsojille uutisia. Syntyi fiktiivinen tarina, joka kohdistuu yhden tornitalon rakentamiseen.

Ohjelmatuottaja Miten eri taustoista tulevat rakentajat sijoittuvat Helsinkiin? Kokevatko he asuvansa Helsingissä, että Helsinki on heidän kotikaupunkinsa?

Kozma He ovat niin eritaustaisia henkilöitä. Monet eestiläiset tekevät urakkatöitä vaikka kaksi viikkoa ja sitten ovat kaksi viikkoa kotona Eestissä, koska se on niin lähellä. Sitten taas Romaniasta tai Unkarista tulleen henkilön on pakko tuoda perhe tänne ja he juurtuvat tänne. On työntekijöitä, jotka on tuotu projektia varten tänne ja työnantaja ei ole edes suomalainen, vaan joku alihankkija, joka voi olla ihan mistä vain. Todellisuudet ovat niin erilaisia. Varmasti monet joiden kanssa me puhuttiin, ovat aika tyytyväisiä siihen että ovat täällä. Tyytyväisiä siihen, miten täällä tehdään työtä ja että esimerkiksi turvallisuus on aika kohdillaan. Tietenkin on ongelmia, mutta pääsääntöisesti he viihtyvät Helsingissä.

Ohjelmatuottaja Mediassa uutisointi vaikka Jätkäsaaresta on aika negatiivista. Haetaan rakennusvirheitä ja muita katastrofeja. Ajatellaan alitajuntaisesti, että kun rakentajat ovat eri maista, he eivät ole sitoutuneet projekteihin tai Suomeen ja se vaikuttaa työn tasoon.

Kozma En usko, että siellä työmaalla olisi kukaan ei motivoitunut työntekoon. Kilpailu työpaikoista on kova. Monet jotka jäävät työttömäksi ja eivät osaa kieltä, eivät tiedä että pitää liittyä liittoon ja olla kassan jäsen, jotta voi saada työttömyysturvaa. Kaikki jotka ovat töissä, tekevät kovaa työtä. Olen ollut vuosia sitten töissä viherrakennuksessa ja silloin kun oli töitä niitä piti paiskia täysillä. Tietenkin oli tyhjiä hetkiä, jolloin odotetaan materiaalia, odotetaan sitä sun tätä. Mutta en usko että joku tietoisesti tekisi virheitä. Se johtuu enemmän siitä, että kaikki on niin ketjutettu että alihankkijan alihankkija ei enää tiedä kuka tekee mitä ja missä.

Ohjelmatuottaja Tuliko vastauksissa ilmi negatiivisia asenteita rakentajia kohtaan?

Kozma Piti kaivaa vähän ennen kuin negatiivista löytyi: ” Joo, ehkä mun palkka on pienempi kuin toisilla” tai ”On ehkä vähän ärsyttävää, että vaikka minulla on nimi, minua kutsutaan koko ajan Viroksi. Ja sitten sun koko ajan pitää sanoa, että hei anteeks mun nimi ei ole Viro, vaan mä olen Pertti. Minulla on nimi. En ole minkään maajoukkueen kapteeni.”

Tällaisia juttuja. Olivat kaikki aika tyytyväisiä. Jotkut ovat olleet yli kymmenen vuotta töissä täällä ja toiset vain puoli vuotta.

Ohjelmatuottaja Kertooko esitys rakentamiskulttuurista eli miten tällä hetkellä rakennetaan Suomessa?

Kozma Siitäkin ja sitten tämä Suomen ilmastoon sopimattomien rakennusmateriaalien käyttö tulee myös esille; miten suhtaudumme näihin materiaaleihin ja miten materiaalit suhtautuvat tähän meidän maailmaan. Pieni spoiler, mutta ehkä ne materiaalit pääsevät ääneen tässä meidän esityksessä ja kertovat mielipiteensä tästä hommasta. Ja kerrotaan näistä odotusajoista ja mitä silloin tapahtuu. Mitä ne ihmiset puhuvat, kun näet että niillä on hauskaa tai ne seisoskelevat tupakalla tai kahvilla. Heillä on värikkäät suojavaatteet ja ne pistävät silmään kaikkialla, mutta silti me ei tiedetä heistä ihmisinä juuri mitään.

Kun puhutaan virheistä, puhutaan siitä miten paljon ulkomaisia työntekijöitä on rakennustyömaalla. Ja nämä kaksi asiaa yhdistyy aika helposti. Että tietenkin tulee virheitä, koska rakentajat ovat ulkomaalaisia, jotka ei halua tehdä töitä. He ovat laiskoja, eivät osaa, haluavat vain rahaa ja sabotoida suomalaista yhteiskuntaa. Varmasti työmaalla osa virheistä liittyy siihen että on kieli- ja kommunikointiongelmia. Joku on vaikka venäjältä ja kirjoittaa ohjeet seuraavalle työntekijäille venäjäksi. Ja sitten tämä seuraava työntekijä ei osaa venäjää. Miten sitten voi jatkaa työtä? Ilmastointiporukka tulee laittamaan ilmastointiputket ja sitten sähkömiehet tulevat ja ihmettelevät miksi ilmastointiputket ovat jo paikallaan, kun pitäisi olla toisin päin. Tämä on universaali ongelma, joka ei ilmene vain Suomessa.

Ohjelmatuottaja Kun Viirus muutti taloon, täällä oli vielä rakennusmiehiä jälkitöissä. Ammatti, ja huomioliivi tekevät näistä henkilöistä näkymättömiä. Kukaan ei halua mennä heitä häiritsemään, eikä halua olla heidän tiellään. He ovat supersankareita, jotka pystyvät toimimaan monissa paikoissa, koska kukaan ei kiinnitä huomiota.

Kozma Kyllä! Jo pienestä pitäen meille opetetaan että rakennusmies on jonkinlainen sankari. On Puuha-Pete ja legoja ja rakennetaan palikoilla. Oikealla työmaalla on ihmisillä raskaat vaatteet ja he näyttävät jotenkin kokoaan isommilta ja työkoneet ovat valtavia. Siellä tulee fiilis, että on pieni ja rakennukset ovat valtavia.

Ohjelmatuottaja Varmasti kaikki helsinkiläiset ovat joutuneet remonttiprojektien kanssa tekemisiin. Putkiremonttien, asuntoremonttien, julkisivuremonttien, katutyömaiden. Tarjoaako esitys vertaistukea kärsiville, vai tuleeko tästä katsojalle pikemminkin epätoivo?

Kozma Suomessa lähes jokainen aikuinen on jossain vaiheessa rakentanut jotain huussia mökillä tai mökkiä tai terassia tai laittanut laminaattia kotona ja muuta vastaavaa. Jokaisella on jonkinlainen kokemus rakennushommasta ja kaikilla on joku mielipide. Se on asia, josta luulemme tietävämme kaiken. Mutta aina kun tulee ongelma, tarvitaan ammattimiestä. Yritämme kertoa siitä inhimillisyydestä. Huomioliivin takana on ihminen ja hänellä on tunteita. Hänellä on elämä, vaikeuksia, ilon hetkiä, hyviä hetkiä. Tässä esityksessä syntyi myös ajatus, että mitä jos yhtäkkiä Pasilan tornit ovatkin viimeinen rakennettava rakennus. Mitä tapahtuu silloin kun me ollaan rakennettu umpeen koko maailma. Mitä sitten tapahtuu, kun kaikki on valmista, mitä ihmiskunta sitten tekee? Me tehdään koko ajan niin paljon, että ei muisteta ottaa huomioon mitä on ollut: historiaa. Rakennetaan ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle, koko ajan uutta materiaalia, koko ajan uusia kännyköitä, autoja, taloja…

Ohjelmatuottaja Eli rakentaminen on tehokkuuden ja edistyksen suurin symboli?

Kozma No on! Jätkäsaari oli kahdeksan vuotta sitten tyhjä ja nyt täällä on täysin uudet korttelit. Arabianranta on noussut kymmenessä vuodessa. Asiat muuttuvat nopeasti, mutta milloin riittää?

Tehdään vaikka arvio, että kymmenen vuoden kuluttua täällä asuu kymmenen miljoonaa ihmistä. Ja me tarvitaan niille kaikille ihmisille asunto. Mutta mitä jos ei tarvitakaan? Jos huomenna ilma on yhtäkkiä miinus 100 astetta ja kukaan ei pysty nousemaan enää sängystä. Että kenelle niitä sitten rakennetaan?

Ohjelmatuottaja Kenen toivoisit näkevän tämän esityksen?

Kozma Toivoisin että tulisi laaja yleisö. Rakentajien tarinan lisäksi kerromme myös henkilöstä, joka lähtee ostamaan asuntoa vastarakennetusta talosta. Esitys kertoo sekä rakentajista että asunnon ostajista. Asunnon ostaminenkin on niin iso juttu. Että sun pitää ostaa asunto ja ottaa laina. Kun avaat television, siellä tarjotaan lainoja: ota laina, yhdistä laina, pikalaina, hitas-laina, korko nolla, korko niin, korko näin.

Ohjelmatuottaja Sekin on jonkinlainen tehokkuuden merkki, että pitää olla se laina. Että maksetaan koko ajan jotain. Sitten vasta on aikaansaapa ihminen.

Kozma Mutta joo, tämä ei ole tragedia tämä esitys. Etsimme kuitenkin jonkinlaista viihteellisyyttä, koska se vaikeille asioille on helpompi vähän nauraa. Se ei ole pilkkaamista vaan pikemminkin itseironiaa.

**

Ohjelmatuottaja on nyt tyytyväinen. Kaikki on oikein hyvin ja talossa on superkiinnostava esitys.

Maailmakin näyttää toiselta: nyt hän katsoo Jätkäsaaren kaduilla vaeltavia työmiehiä ja naisia aivan eri näkökulmasta. Ohjelmatuottaja lainaa työryhmältä keltaisen huomioliivin ja lähtee taas vaeltelemaan Helsingin puistoihin ensilunta kärsimättömästi odottaen.

Pressmeddelande 22.10.2018

Pressmeddelande 22.10.2018
Får publiceras genast

Viirus GUEST avslutar höstsäsongen på teatern

Sedan flytten till Busholmen i augusti 2017 har Viirus även erbjudit andra scenkonstnärer och grupper möjligheten att uppträda och repetera i teaterns lokaler, vilket innebär att Viirus erbjuder ett betydligt bredare utbud föreställningar och program än den egna repertoaren. Gästspelsplatserna lediganslås två gånger om året genom en Open Call-ansökan. De antagna bidragen är företrädesvis förstagångsvisningar och består av varierande typer av produktioner, evenemang och samarbeten, som Viirus kuraterar till en mångsidig och aktuell helhet.

Innan vi introducerar GUEST-verksamheten våren 2019 vill vi ännu påminna om de urpremiärer, dansperformanser och klubbar, den körsång, opera och barnteater som avslutar höstsäsongen 2018 på Viirus.

Urpremiär för byggarbetare på teaterscenen

European theatre collectives pjäs Rakentajat (sv. Byggarbetarna) har urpremiär på Viirus onsdag 24.10.2018. I föreställningen uppmärksammas en grupp människor som bor och arbetar i Finland men som i övrigt ofta saknar anknytning till det finländska samhället. I föreställningen undersöker man vilka de här människorna är, varifrån de kommer och vad de kanske dagligen tänker på när de kör de finska bussarna, tömmer finländarnas sopkorgar eller bygger våra hus.

Föreställningen är en blandning av dokumentärteater och fiktivt berättande och produktionens arbetsgrupp består av Varja Arola, Romulus Chiciuc, Nina-Maria Häggblom, Piret Jaaks, David Kozma och Salla Kozma. Föreställningens språk är finska och speltiden ca 90 minuter. Spelperioden pågår till 15.11.

Mera information: http://www.viirus.fi/european-theatre-collective-rakentajat/

Geniet Södergran, opera och industriell musik

Ooppera Skaalas föreställningen Edith Södergran – Vierge Moderne visas på Viirus 14-16.11.2018. Föreställningen handlar om den kvinnliga finlandssvenska poeten Edith Södergran, pionjär inom den nordiska modernistiska poesin, och pjäsen regisseras av Janne Lehmusvuo. På scenen står mezzosopranen Essi Luttinen och dansaren Minttu Pietilä. Musiken i föreställningen har skapats av Antti Rasi och Janne Storm och tar intryck av tung industriell musik. Genom 3D-teknik skapas en stark visuell värld som kombinerar det förra seklets tidiga nationalromantiska stil med den ryska societetens belle epoque-period.

14.11 kl. 18:00 ordnas också ett pre-opera-evenemang i Viirus Galleriet, under vilket skådespelaren Lena Labart intervjuar litteraturvetaren och författaren Agneta Rahikainen. Rahikainen har forskat i Edith Södergrans poesi och poeten bakom myterna.

Mera information: http://www.viirus.fi/ooppera-skaala-edith-sodergran-vierge-moderne/

25.11 utlovas det ytterligare musikprogram på Viirus genom körerna Maailma-kuoro och Koiton Laulus gemensamma konsert på teatern.

Splitterny danskoreografi får urpremiär på Viirus

Den prisbelönta koreografen och danskonstnären Johanna Nuutinen besöker Viirus 19-24.11.2018. Nuutinen har bland annat mångårig erfarenhet som solist på Finlands nationalopera och -balett och är känd för att behandla teman som identitet, metamorfoser och uthållighet i mångkonstnärliga sammanhang.

19.11 och 20.11 framförs Nuutinens föreställning IRIS som hade urpremiär i september 2017. Föreställningen består av konstformerna dans och film och behandlar teman som styrka och överlevnad. 22.11, 23.11 och 24.11 visas också Nuutinens splitternya verk ANON The Act of Waiting under en gemensam föreställningsafton med danskoreograferna Riku Lehtopolku och Mikko Makkonen. Lehtopolkus och Makkonens performans LEVOTON MAA porträtterar möten mellan människor och baserar sig på Edward W. Saidis bok Orientalism. Lehtopolku har nyligen utsetts till ny konstnärlig ledare för Kuopio Dansfestival och har mångårig erfarenhet både som dansare och konstnärlig ledare för Pori Dance Company.

Mera information: http://www.viirus.fi/johanna-nuutinen-iris/ och http://www.viirus.fi/nuutinen-lehtopolku-makkonen-anon-levoton-maa/

Vårens succéer återvänder

Några av gästerna från våren 2018 hittar också tillbaka till Viirus i höst. 22-30.11.2018 spelar kollektivet Track föreställningen Human Resource, i vilken skådespelare och publik samlas kring ett gemensamt spelbord och undersöker nya resurser och former av samhörighet. I en recension av HBL 24.4.2018 säger skribenten följande: “Associationerna går både till datorspel och till barndomens lekar där små figurer av plats i timtal kunde ledsagas runt av ens fantasi i abstrakta landskap.”

Arbetsgruppen består av Samuel Karlsson, Tom Rejström, Otto Sandqvist, Julia Jäntti och Mikki Noroila.

Mera information: http://www.viirus.fi/human-resource/

Ny Tids Klubb Tigern återvänder också till Viirus Galleriet 5.12.2018. I Klubb Tigern behandlas aktuella ämnen genom diskussion, uppträdanden och musik.

http://www.viirus.fi/nytid-klubb-tigern/

Hisnande äventyr med Unga Teatern avslutar spelåret på Viirus

Unga Teaterns pjäs Sampo – en vintersaga hade premiär 16.11.2017 och får nu nytt liv på Viirus 7-28.12.2018. Föreställningen baserar sig på Zacharias Topelius klassiska saga och för med sig publiken på ett spännande äventyr i ett vintrigt Lappland. Föreställningen riktar sig till barn i åldern 3-8 år och spelas både på svenska och finska.

Mera information: http://www.viirus.fi/unga-teatern-sampo-en-vintersaga/

Pressmeddelande 10.6.2018

Pressmeddelande 10.6.2018
Får publiceras 10.6.2018 fr.o.m. kl. 12:00

Regissör Jussi Sorjanen är Viirus nya konstnärliga ledare

Foto: Lotta Kaihua

Tisdagen 5.6.2018 utsåg Viirus styrelse enhälligt regissören Jussi Sorjanen (f. 1986) till teaterns nya konstnärliga ledare. Förslaget lades fram av Viirus konstnärliga råd och hela personal som under de senaste månaderna har sonderat intresset hos flera personer och fört ingående samtal med några av dem. Sorjanen presenterades för första gången som teaterns nya konstnärliga ledare vid ett presstillfälle under Hangö Teaterträff 10.6.

– Skådespelarensemblen på Viirus ser ivrigt fram emot att få inleda arbetet med Jussi Sorjanen. I Jussi får vi en energisk, ambitiös, lyhörd och kommunicerande konstnärlig ledare och husregissör, konstaterar Oskar Pöysti, skådespelare på Viirus.

Sorjanen verkade som konstnärlig ledare för Teatteri Vanha Juko i Lahtis åren 2009-2015 och har sedan 2016 fungerat som regissör på Kajana stadsteater. Utöver ett flertal regiuppdrag har han också arbetat som skådespelare, manusförfattare, scenograf och dramaturg hos olika teatrar och fristående grupper.

– De senaste åren har drömmen om att få leda en statsandelsfinansierad teater i huvudstadsregionen vuxit sig stark hos mig, och så plötsligt ringde Viirus och uppmanade mig söka tjänsten som just deras konstnärliga ledare. Den här möjligheten kunde inte ha dykt upp vid ett lägligare tillfälle. Jag har alltid haft stor respekt för Viirus konstnärliga ambitioner och orädda attityd gentemot förändring, vilket teatern ännu en gång visar prov på genom att anlita mig för det här uppdraget, säger Sorjanen.

Jussi Sorjanen efterträder Maria Lundström, som varit Viirus konstnärliga ledare sedan 2011. Lundström tillträdde som ansvarig producent för Svenska YLE:s kulturredaktion i mars 2018. Sorjanen börjar på Viirus i augusti och teaterns administrativa ledare (tf) Johanna Welander ser fram emot samarbetet.

– Jussi hämtar in mycket som känns bekant vad gäller värderingar, visioner och arbetssätt, samtidigt som han tillför nya perspektiv och möjligheter, inte minst för Viirus strävan att utveckla sin roll i en ny stadsdel och få också den finska publiken att hitta teater på svenska. Hans erfarenhet av samarbeten både i inhemska och internationella sammanhang gynnar Viirus i ett skede när vi blickar både framåt och utåt, konstaterar Welander.

Viirus har redan fastslagit en gedigen repertoar för hösten 2018 och våren 2019, vilket betyder att Sorjanen hinner fördjupa sig i sin nya roll och inledningsvis fokuserar på hösten 2019 i den konstnärliga planeringen. Den kommande hösten på Viirus innebär premiär av Roland Schimmelpfennigs pjäs Den Stora Elden 14.9, tätt åtföljd av konsertföreställningen Chelsea Hotel, som har premiär på Viirus i oktober och därefter åker på turné. Också vårens kritikerrosade barnpjäs Berättelser 1-2-3-4 i samarbete med Ensemble Bulleribock fortsätter att turnera.

Under våren 2019 återvänder Viirus publiksuccé Den Andra Naturen av Pipsa Lonka, denna gång på finska under pjäsens ursprungliga namn Toinen luonto. I mars blir det premiär för klassrumsföreställningen Så sant! av Elisa Makarevitch. Föreställningen riktar sig till årskurserna 5-7 och turnerar i skolor runt om i Svenskfinland.

Utöver de egna produktionerna och samarbetena kuraterar Viirus också ett flertal gästspel, klubbar och evenemang under rubriken Viirus GUEST. Ansökningsförfarandet har stadigt etablerat sig under Viirus första år på Busholmen och resulterade i den senaste omgången i över sjuttio programförslag. Närmare 20 olika produktioner är inbokade till inkommande höst och vår.  

– Viirus nya högklassiga lokaler på Busholmen skapar ypperliga förutsättningar för en mångsidig och imponerande repertoar och jag ser mycket fram emot att få inleda arbetet med den strålande ensemblen. Jag tror på tesen om att den konstnärliga linjen inte skall sållas fram genom en ensam människas filter, utan formas av hela den konstnärliga personalens synsätt. Jag tror att man så föder fram en syntes som är en större och intressantare konstnärlig helhet, säger Sorjanen.

Mera information om Viirus repertoar och gästspelsverksamhet finns på teaterns webbplats, www.viirus.fi.

För mera information:

Jussi Sorjanen, konstnärlig ledare
050 380 2398
[email protected]

Johanna Welander, administrativ ledare
040 077 3661
[email protected]

Oskar Pöysti, skådespelare
040 573 1058
[email protected]

Veronica Aspelin, marknadsförare och pressansvarig
050 444 0344
[email protected]

MegaBash 18.5.2018!

end-of-a-theatre-season-start-of-a-theatre-festival

TEATER VIIRUS & HANGÖ TEATERTRÄFF

Friday 18th, 2018 18:00 –> Teater Viirus, Medelhavsgatan 14

Happy Hour by Restaurant Skøgul kl. 18-20, skumppa 3 €!

20:00 Viirus Stora Salen: Emer Värk (EE) – Renzo Van Steenbergen (NL): Live Cinema
Live Cinema
(Additional Performance May 19th at 15:00):

Mera information på Facebook!

Under kvällen
DJ Anna Cadia
DJ Flux
DJ IDAHOE
DJ Battle Hangö TT vs. Viirus
Huudan tuuleen-karaoke feat. Hossu
Surprise programme! 

Tickets
MegaBash 3 € (betalas vid dörren)
MegaBash + Live Cinema 10€
www.lippu.fi / [email protected], 09 440 224 (Live Cinema)

www.viirus.fi 
www.hangoteatertraff.org 

SEE YOU AT VIIRUS!

Pressmeddelande 4.5.2018

Emer Värk (EST) – Renzo van Steenbergen (NL): Live Cinema
Teater Viirus, 18.5 kl. 20:00 och 19.5 kl. 15:00 

Teater Viirus avslutar vårens spelsäsong med en aldrig tidigare skådad visuell show! Två av Estlands främsta och internationellt uppmärksammade video- och ljudkonstnärer, Emer Värk och Renzo van Steenbergen, intar Viirus stora scen och bjuder på en installationsföreställning bestående av elektronisk musik och 3D-baserad live cinema. Föreställningen är unikt anpassad för Viirus teatersal och kommer endast att visas vid två tillfällen. Vi utlovar en omstörtande och fängslande upplevelse i en audiovisuell värld!

Värk och Steenbergen bryter modigt mot traditionella genregränser, de skapar nya visuella lösingar och förnyar teaterns och performanskonstens konventioner i sina uppträdanden. Detta resulterar i anarkistiska, högljudda, minimalistiska, berikande, immersiva, våldsamma, utmanande och sprudlande audiovisuella upplevelser, som får hjärtat att slå lite fortare och fötterna att spritta iväg i dans.

Emer Värk (f. 1982) har sedan 2008 arbetat som fristående visuell- och ljuskonstnär inom både teater och film. Han har utfört samarbetsprojekt som VJ och videokonstnär med internationella och estniska artister, institutioner och festivaler. Värks arbete har bland annat synats på teatrar och institutioner för performanskonst så som NO99, Von Krahl Teater, Eesti Draamateater och Kanuti Gildi Saal och han har också uppträtt på Tallinn Music Week, Pixelache och Flow Festival i Helsingfors. I sin konst fokuserar Värk på hur ljuseffekter kan väcka känslor och skapa upplevelser. 

Renzo van Steenberg (f. 1977) är sedan flera år en del av det i Haag verksamma kollektivet för audiovisuella installationer, Feedbacksociety. Gruppen är en föregångare inom fältet för Haags audiovisuella konst och noise-musik. Van Steenberg har också fungerat som programproducent och kurator för Seveninchrecording och Seveninchproject. Nuförtiden är han bosatt i Tallinn och arbetar där som ljudkonstnär och skådespelare. I sina föreställningar växlar van Steenbergen mellan live cinema och rituell noise manthra, installationsperformanser och brutala ljudakter. Van Steenbergen har även uppträtt på flera olika festivaler och konsthus: Machinista Festival (Glasgow), Garage Festival (Stralsund), Locall Festival (Aten), Kanuti Gildi SAAL (Tallinn), State-X/New Forms (Haag), DiskCTM festival (Berlin), Amsterdam International Film Festival, Kunsttour (Maastricht), Sonic Acts Festival (Amsterdam), Sensoralia festival (Rom), Steim (Amsterdam). Van Steenbergs musik har getts ut av skivbolagen Double Cross Records, Sleeping Beast, Cyberfarts Records, S.I.R och Audioscoop. 

Föreställningar: Fredag 18.5 kl. 20:00 och lördag 19.5 kl. 15:00 på Viirus, Medelhavsgatan 14

Biljetter: 10 euro. I fredagens biljettpris ingår också inträde till Viirus och Hangö Teaterträffs Megabash-klubb!

Biljetter: https://www.lippu.fi/Lippuja.html?doc=artistPages/tickets&fun=artist&action=tickets&erid=2177875
Obs! Begränsat antal platser!
Spelningen pågår i ca 60 min. 

http://www.viirus.fi/
https://www.hangoteatertraff.org/
http://www.emervark.ee/
http://www.renzooh.com/