Viirus GUEST-intervju: Riina Tikkanen – Dark Matters

 

Viiruksen ohjelmatuottaja havahtuu helmikuussa siihen, että ei ole enää tammikuu. Joulukuusi on maatunut, runebergit on syöty ja lumikin sulanut – ainakin kertaalleen. On aika tarttua taas töihin. Tuottaja kurkkaa Viiruksen Studio 1:n ovesta sisään ja hänet imaisee sisäänsä kummallinen vetovoima, jota ei voi selittää ylitehokkaalla ilmastoinnilla. Nyt on jotakin varmasti vialla. On aika ottaa teatterintekijät puhutteluun!

**

Ohjelmatuottaja: Terve Riina Tikkanen Teatteri Metamorfoosista! Olet tehnyt Viiruksen Studioon esityksen Dark Matters, joka käsittelee mustia aukkoja ja pimeää ainesta. Ettehän te vain ole Studioon sellaista mustaa aukkoa rakentaneet? Siitä ei meidän tekninen päällikkö tule tykkäämään, vaikka se varmasti tuo kivasti avaruutta sinne. Mistäs tämä esitys oikein kertoo?

Riina Tikkanen: Dark Matters kertoo avaruuden käsittämisen vaikeudesta, tai sen laajuuden ymmärtämisen vaikeudesta. Se on niin universaali aihe, että kaikki ovat varmasti miettineet sitä joskus. Ja kaikki ovat miettineet sitä, miksi me ollaan täällä, miten me ollaan tänne tultu ja mitä ihmettä me täällä tehdään. Ja ihmiset ovat tietysti myös kehittäneet eri vastauksia; jotkut uskovat yhteen teoriaan, toiset johonkin toiseen.

Ohjelmatuottaja: Onkos tässä taustalla jokin henkilökohtainen kokemus?

Riina Tikkanen: Juu! Tämä esitys käsittelee omaa mielikuvaani, eli sitä että me ollaan täällä avaruuden ympäröiminä ja miten pieniä me ollaan. Esitys koostuu kolmesta osasta, jossa jokaisessa osassa olen ottanut pääteemaksi sen dark matterin, eli pimeän aineen, joka on ainakin minulle se maailman käsittämättömin juttu. Siitä tiedetään niin vähän ja sitten kun ajattelee vielä kuinka vähän minä tiedän siitä, koska en ole mikään tieteilijä. Jokaisessa osassa minä käsittelen esittävän taiteen eri välineellä, eri ilmaisukeinon kautta, sitä miltä minusta tuntuu se Dark Matter.

Ohjelmatuottaja: Mitkäs ne keinot sitten ovat?

Riina Tikkanen: Ensimmäisessä osassa se on liikkeen kautta ja materiaalimanipulaation kautta. Ja siinä olen miettinyt, että jos dark matter olisi hahmo tai elävä olento, niin miltä siitä tuntuisi? Koska pimeä aine on kuitenkin sitä mistä tieteilijätkin tietää hyvin, hyvin vähän ja se on sellainen ikuinen mysteeri. Ja tavallaan pimeä aine menee meidän läpi, sitä on koko ajan täällä ja se läpäisee meidät myös. Se on ihan käsittämätön ajatus! Ja miten voi näyttää sellaista, jota ei ole olemassa!

Ohjelmatuottaja: Sehän on niin kuin sielu! Tai entä jos pimeä aine tosiaan onkin meidän sielu?

Riina Tikkanen: Niinpä, who knows. Ja sitäkään me ei tiedetä! Sitten toinen osa käsittelee halua olla näkymätön. Ja halua olla ymmärtämättä ihan kaikkea. Siinä se dark matter on ehkä enemmän sellainen ajatus siitä, että mitä jos voisi olla näkymätön ja että ei ole tarvetta ymmärtää kaikkea. Tämä toinen osa toteutetaan nukketeatterin keinoin. Ja sitten se viimeinen osa fyysisen teatterin keinoin ja se käsittelee syvemmin sitä ymmärtämisen tarvetta. Viimeinen osa purkaa sitä, miksi joku on tehnyt tästä aiheesta esityksen ja että se on ihan älytön asia. Viimeinen osa haluaa olla kaiken yläpuolella ja käyttää siinä pilkan ja satiirin keinoja tietynlaisen hahmon kautta. Ja se hahmo tuo esille niitä asioita, joita ihmiset ei halua tai uskalla sanoa.

Ohjelmatuottaja: Mennään siis kuun ja ihmisen pimeälle puolelle…

Riina Tikkanen: Siinä ne oikeastaan ovat ne kolme osaa. Ja sitten on vielä loppuosa, jossa haluan tuoda esille oman.. sen mistä tämä koko esityksen tekeminen on lähtenyt. Se ensimmäinen lapsuuden muisto, kun tajusin, että ei perse! Että täällä me nyt ollaan ja mitä oli ennen kuin oli mitään?

Ohjelmatuottaja: Mutta oliko se tunne pelkoa vai sellainen mieletön oman maailman laajentuminen?

Riina Tikkanen: Minulle se on aina ollut pelottava asia, koska se on niin käsittämätön asia ja sitä ei voi ajatella loppuun asti. Ei vaan voi. Tavallaan myös kiehtovaa, koska sen ajatteleminen on niin koukuttavaa. Yrität ajatella vielä pidemmälle ja vielä pidemmälle, mutta itse asiassahan sinun täytyy ajatella taaksepäin, sitä mistä sinä olet tullut. Mitä kaikkea me voidaankin ajatella, ihan hurjaa! Se eka kokemus oli pelottava, mutta sitten ajauduin aina ajattelemaan avaruutta ja välillä myös tahallani oikein keskityin siihen, että ”nyt mä alan ajattelemaan sitä”.

Ohjelmatuottaja: Se avaruuskin on vähän niin kuin uskon asia. Koska kukaan ei voi tietää. Toki se on myös fakta, tieteellinen fakta. Mutta sen laajuutta ei saada koskaan selville. On ehkä myös vapauttavaa ajatella, että ei ole vastausta.

Riina Tikkanen: Niin että kaikkeen ei tarvitse olla vastausta. Koska me halutaan myös nimetä kaikki. Me ollaan nimetty se pimeä ainekin, vaikka me ei tiedetä siitä juuri mitään. Me halutaan ymmärtää niin paljon. Sen voi rinnastaa myös sellaiseen arkiolemiseen. On niin paljon asioita, kuten rakkaus tai psykologia tai miten mieli toimii. Asioita, joita me halutaan tosi paljon ymmärtää. Mikä on tietysti tosi kiinnostavaa. Että tarvitseeko kaikkea ymmärtää?

Ohjelmatuottaja: Eli se on tavallaan sen esityksen…ydin.

Riina Tikkanen: Niin, jossain siellä se on kyllä ehdottomasti!

Ohjelmatuottaja: Saako esityksestä vastauksia, vai saako sieltä lisää kysymyksiä itselleen?

Riina Tikkanen: No mä toivoisin että siitä ei ainakaan jäis sellaista oloa että ”no nii et nyt mä en tajua enää mitään”. Vaan enemmänkin se, että kuinka siistiä se on, että me ei tajuta mitään. Ja kuinka pieniä me tavallaan ollaan, mutta kuinka tärkeätä se pienuus on meille.

Ohjelmatuottaja: Mikä sinun taustasi on tekijänä? Mitä kaikkea olet tehnyt?

Riina Tikkanen: Menin lukion jälkeen Turun Taideakatemiaan nukketeatterilinjalle. Se on nelivuotinen nukketeatterikoulutus. Ja sitten olin vaihdossa Barcelonassa sellaisessa fyysisen teatterin koulussa. Sen jälkeen mä menin Metamorfoosille työharjoitteluun ja tein töitä naamioiden, klovnerian ja miimin kanssa. Eli enemmänkin fyysistä teatteria. Ja siitä asti olen freelancerina työskennellyt vaihtelevissa ryhmissä. Olen tehnyt paljon aikuisten ja lasten nukketeatteria, klovneriaesityksiä ja bufon-esityksiä.

Ohjelmatuottaja: No mites tuo esityksen visuaalinen puoli, miten se on syntynyt?

Riina Tikkanen: Me ollaan siis Ruotasen Anssin (toim. valosuunnittelija) kanssa mietitty jo aika kauan tuota valohommaa ja oltiin residenssissä Pariisissa. Olin siellä ensin yksin kirjoittelemassa ja sitten sinne tuli Kurjen Maija, joka otti ensimmäiset promokuvat ja on myöhemmin ottanut esityksestä kuvamateriaalia. Se oli minun mielestäni ihanaa, että Anssi ja Maija olivat molemmat siellä. Vaikka tämä on sooloesitys, niin vain siinä mielessä että mä olen yksin siellä lavalla ja käynnistänyt alunperin tämän tuotannon. Olen alusta asti halunnut että tämä teema on työryhmän kanssa yhteinen ja olen jutellut tosi paljon työryhmän kanssa. Totta kai kun minä myös ohjaan, niin se on vahvasti minun näkemykseni. Koreografina on Lee Lahikainen, hänellä on myös puppeteeritausta, ja hän on ollut ulkopuolisena silmänä ja auttanut liikkeellisissä asioissa.

Ohjelmatuottaja: No, yritättekö te luoda avaruuden tuonne Studioon?

Riina Tikkanen: Minun mielestäni se on ihan mahtavaa, että me ollaan Studiossa, koska se on niin ihanan pieni kippana tila. Mikä on ihan täydellinen, en näkisi tätä mitenkään isolla lavalla. Siinä on tavallaan sellainen kokoontumisasia, että mä niin kuin näen ne ihmiset, yleisön, siellä. Ja pystyn luomaan heidän kanssaan sen yhteisen maailman. Yleisö on niin lähellä myös fyysisesti. Minä jotenkin tykkään siitä. Se on myös vastakohta sille, mitä mä ajattelen avaruudesta. Että jos kuvittelisin itseni jossain avaruuspuvussa tuonne yksin kellumaan.

Ohjelmatuottaja: Niin eihän avaruutta ajatella minään yhteisöllisenä asiana, vaikka siellä olisi joku avaruusasemakin. Elokuvissakin se aina kertoo yksinäisyydestä. Tämä esitys on niin kuin tällainen yhteisöllinen avaruus!

Riina Tikkanen: Yhteisöllinen avaruus, mä tykkään tosta! Ja sitten se vielä, että kun aloimme rakentamaan ja laitettiin valoja kattoon, Anssi vaan sanoi ”Mothership has landed”. Katto tuli vielä lähemmäs, kun sinne tuli ne heittimet. Se tila on tavallaan niin kuin avaruusasema!

**

Ohjelmatuottaja poistuu avaruusasemalta äärimmäisen tyytyväisenä. Maailma on äkkiä laajentunut ja kaikki tuntuu kuin uudelta. Ja mukavan selittämättömältä. Pimeä aine suhahtelee helmikuisessa talviauringossa.

Viirus GUEST: Riina Tikkanen: Dark Matters
Teatteri Viirus, Studio 1 esitykset 22.2.-2.3.2019