Viirus GUEST: European theatre collective – Rakentajat

Foto: ETC

Viiruksen ohjelmatuottaja eksyi Helsingin syyssumussa Jätkäsaaren sijaan aivan toiseen kaupunginosaan. Sielä hän kahlaili puiston keltaisissa lehdissä, kunnes havahtui: jaahas, on mentävä takaisin töihin. Viiruksen Studio 1:een astuessa hän säikähtää: koko tila on rakennuspressujen, laudanpätkien ja sekalaisten työkalujen peittämä. Ovella vastaan tulee keltaisiin huomioliiveihin pukeutunut rakennusmies. Hetken ohjelmatuottaja luulee, että teatteritalon rakentaminen on sittenkin viivästynyt ja Studio on otettu uudestaan käsittelyyn. Sitten hän suureksi helpotuksekseen tunnistaa rakennusmiehen ohjaaja, näyttelijä David Kozmaksi. Hitsit, näinhän se olikin. Studiossa on tullut ensi-iltaan European theatre collectiven kantaesitys Rakentajat.

On aika ottaa teatterintekijät puhutteluun.

**

Ohjelmatuottaja Heipä hei!

David Kozma Terve!

Ohjelmatuottaja Kuulkaas nyt. Viiruksella on upouudet tilat ja ollaan juuri päästy eroon rakennusmiehistä ja insinööreistä ja arkkitehdeistä ja muista riesoista. Nyt te olette myllänneet koko Studion ihan alkutekijöihinsä. Mistäs tässä teidän esityksessä on kyse tai mistä se kertoo?

Kozma Meidän esitys on nimeltään Rakentajat ja se kertoo rakentajista sekä rakenteista.

Ohjelmatuottaja Minkälaisista rakentajista se kertoo ja mistä nämä henkilöt oikein tulevat?

Kozma Tämä koko idea lähti siitä, että luin kritiikin esityksestä, jota esitettiin eräässsä pääkaupungin kaupunginteatterissa. Se kertoi rakennustyömaista ja jäin miettimään, että kun esityksessä puhuttiin vain tästä suomalaisesta päähenkilöstä, oliko sen nimi Pertti tai jotain vastaavaa, ja hänen ongelmistaan, jotka ovat tietenkin hyvin olennainen juttu. Mutta jos katsotaan näitä numeroita ja todellisuutta, että kun kävelee kaupungilla, melkein jokaisella kadulla on joku projekti meneillään ja se puhe mitä työmailta kuulee, on muutakin kuin suomea. Luin jostakin, että joka neljäs työntekijä pääkaupunkiseudulla on ulkomaalaistaustainen, mutta kuinka moni heistä menisi katsomaan esitystä, jossa kerrotaan vain suomalaisista rakennusmiehistä? Tämä on se rakenteellinen ongelma, jota aloin miettimään: miten paljon kulttuurilaitokset heijastavat lavoillaan ja esityksissään tätä moninaisuutta joka on yhteiskunnassa. Jos esityksessä on joku ulkomaalaistaustainen, niin se on yleensä aina ongelma, tai ongelman aiheuttaja, -ei normaali henkilö, joka on vaikka töissä täällä Suomessa.

Ohjelmatuottaja Eli tarjonnassa oli selvä näkökulma-aukko, joka piti täyttää?

Kozma Kun laitosteattereissa ei oikein puhuta muista kuin suomalaisista, tunsin että minun ulkomaalaistaiteilijana ehkä pitäisi tarttua tähän aiheeseen. On nämä kolme isoa kliseetä, että ulkomaalainen Suomessa voi olla joko siivooja, rakentaja tai bussikuski. Me tartuimme näihin kolmeen ammattiryhmään ja lähdimme haastattelemaan näitä henkilöitä. Tämä eka osa on nyt rakentajista.

Ajatuksena oli tehdä dokumentaarinen esitys siitä, minkälaista on ulkomaalaistaustaisten rakentajien elämä Suomessa. Saatiin kaksi käsikirjoittajaa mukaan, Nina-Maria Häggblom Suomesta ja Piret Jaaks Virosta, ja olen antanut heille vapaat kädet käyttää haastattelumateriaalia vapaasti. Se oli hyvä ajatus. Tästä aiheesta puhutaan paljon mediassa, mutta sitä fiktiota olen kaivannut tähän asiaan. Emme halunneet tehdä Helsingin Sanomat-esitystä, jossa me referoidaan katsojille uutisia. Syntyi fiktiivinen tarina, joka kohdistuu yhden tornitalon rakentamiseen.

Ohjelmatuottaja Miten eri taustoista tulevat rakentajat sijoittuvat Helsinkiin? Kokevatko he asuvansa Helsingissä, että Helsinki on heidän kotikaupunkinsa?

Kozma He ovat niin eritaustaisia henkilöitä. Monet eestiläiset tekevät urakkatöitä vaikka kaksi viikkoa ja sitten ovat kaksi viikkoa kotona Eestissä, koska se on niin lähellä. Sitten taas Romaniasta tai Unkarista tulleen henkilön on pakko tuoda perhe tänne ja he juurtuvat tänne. On työntekijöitä, jotka on tuotu projektia varten tänne ja työnantaja ei ole edes suomalainen, vaan joku alihankkija, joka voi olla ihan mistä vain. Todellisuudet ovat niin erilaisia. Varmasti monet joiden kanssa me puhuttiin, ovat aika tyytyväisiä siihen että ovat täällä. Tyytyväisiä siihen, miten täällä tehdään työtä ja että esimerkiksi turvallisuus on aika kohdillaan. Tietenkin on ongelmia, mutta pääsääntöisesti he viihtyvät Helsingissä.

Ohjelmatuottaja Mediassa uutisointi vaikka Jätkäsaaresta on aika negatiivista. Haetaan rakennusvirheitä ja muita katastrofeja. Ajatellaan alitajuntaisesti, että kun rakentajat ovat eri maista, he eivät ole sitoutuneet projekteihin tai Suomeen ja se vaikuttaa työn tasoon.

Kozma En usko, että siellä työmaalla olisi kukaan ei motivoitunut työntekoon. Kilpailu työpaikoista on kova. Monet jotka jäävät työttömäksi ja eivät osaa kieltä, eivät tiedä että pitää liittyä liittoon ja olla kassan jäsen, jotta voi saada työttömyysturvaa. Kaikki jotka ovat töissä, tekevät kovaa työtä. Olen ollut vuosia sitten töissä viherrakennuksessa ja silloin kun oli töitä niitä piti paiskia täysillä. Tietenkin oli tyhjiä hetkiä, jolloin odotetaan materiaalia, odotetaan sitä sun tätä. Mutta en usko että joku tietoisesti tekisi virheitä. Se johtuu enemmän siitä, että kaikki on niin ketjutettu että alihankkijan alihankkija ei enää tiedä kuka tekee mitä ja missä.

Ohjelmatuottaja Tuliko vastauksissa ilmi negatiivisia asenteita rakentajia kohtaan?

Kozma Piti kaivaa vähän ennen kuin negatiivista löytyi: ” Joo, ehkä mun palkka on pienempi kuin toisilla” tai ”On ehkä vähän ärsyttävää, että vaikka minulla on nimi, minua kutsutaan koko ajan Viroksi. Ja sitten sun koko ajan pitää sanoa, että hei anteeks mun nimi ei ole Viro, vaan mä olen Pertti. Minulla on nimi. En ole minkään maajoukkueen kapteeni.”

Tällaisia juttuja. Olivat kaikki aika tyytyväisiä. Jotkut ovat olleet yli kymmenen vuotta töissä täällä ja toiset vain puoli vuotta.

Ohjelmatuottaja Kertooko esitys rakentamiskulttuurista eli miten tällä hetkellä rakennetaan Suomessa?

Kozma Siitäkin ja sitten tämä Suomen ilmastoon sopimattomien rakennusmateriaalien käyttö tulee myös esille; miten suhtaudumme näihin materiaaleihin ja miten materiaalit suhtautuvat tähän meidän maailmaan. Pieni spoiler, mutta ehkä ne materiaalit pääsevät ääneen tässä meidän esityksessä ja kertovat mielipiteensä tästä hommasta. Ja kerrotaan näistä odotusajoista ja mitä silloin tapahtuu. Mitä ne ihmiset puhuvat, kun näet että niillä on hauskaa tai ne seisoskelevat tupakalla tai kahvilla. Heillä on värikkäät suojavaatteet ja ne pistävät silmään kaikkialla, mutta silti me ei tiedetä heistä ihmisinä juuri mitään.

Kun puhutaan virheistä, puhutaan siitä miten paljon ulkomaisia työntekijöitä on rakennustyömaalla. Ja nämä kaksi asiaa yhdistyy aika helposti. Että tietenkin tulee virheitä, koska rakentajat ovat ulkomaalaisia, jotka ei halua tehdä töitä. He ovat laiskoja, eivät osaa, haluavat vain rahaa ja sabotoida suomalaista yhteiskuntaa. Varmasti työmaalla osa virheistä liittyy siihen että on kieli- ja kommunikointiongelmia. Joku on vaikka venäjältä ja kirjoittaa ohjeet seuraavalle työntekijäille venäjäksi. Ja sitten tämä seuraava työntekijä ei osaa venäjää. Miten sitten voi jatkaa työtä? Ilmastointiporukka tulee laittamaan ilmastointiputket ja sitten sähkömiehet tulevat ja ihmettelevät miksi ilmastointiputket ovat jo paikallaan, kun pitäisi olla toisin päin. Tämä on universaali ongelma, joka ei ilmene vain Suomessa.

Ohjelmatuottaja Kun Viirus muutti taloon, täällä oli vielä rakennusmiehiä jälkitöissä. Ammatti, ja huomioliivi tekevät näistä henkilöistä näkymättömiä. Kukaan ei halua mennä heitä häiritsemään, eikä halua olla heidän tiellään. He ovat supersankareita, jotka pystyvät toimimaan monissa paikoissa, koska kukaan ei kiinnitä huomiota.

Kozma Kyllä! Jo pienestä pitäen meille opetetaan että rakennusmies on jonkinlainen sankari. On Puuha-Pete ja legoja ja rakennetaan palikoilla. Oikealla työmaalla on ihmisillä raskaat vaatteet ja he näyttävät jotenkin kokoaan isommilta ja työkoneet ovat valtavia. Siellä tulee fiilis, että on pieni ja rakennukset ovat valtavia.

Ohjelmatuottaja Varmasti kaikki helsinkiläiset ovat joutuneet remonttiprojektien kanssa tekemisiin. Putkiremonttien, asuntoremonttien, julkisivuremonttien, katutyömaiden. Tarjoaako esitys vertaistukea kärsiville, vai tuleeko tästä katsojalle pikemminkin epätoivo?

Kozma Suomessa lähes jokainen aikuinen on jossain vaiheessa rakentanut jotain huussia mökillä tai mökkiä tai terassia tai laittanut laminaattia kotona ja muuta vastaavaa. Jokaisella on jonkinlainen kokemus rakennushommasta ja kaikilla on joku mielipide. Se on asia, josta luulemme tietävämme kaiken. Mutta aina kun tulee ongelma, tarvitaan ammattimiestä. Yritämme kertoa siitä inhimillisyydestä. Huomioliivin takana on ihminen ja hänellä on tunteita. Hänellä on elämä, vaikeuksia, ilon hetkiä, hyviä hetkiä. Tässä esityksessä syntyi myös ajatus, että mitä jos yhtäkkiä Pasilan tornit ovatkin viimeinen rakennettava rakennus. Mitä tapahtuu silloin kun me ollaan rakennettu umpeen koko maailma. Mitä sitten tapahtuu, kun kaikki on valmista, mitä ihmiskunta sitten tekee? Me tehdään koko ajan niin paljon, että ei muisteta ottaa huomioon mitä on ollut: historiaa. Rakennetaan ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle, koko ajan uutta materiaalia, koko ajan uusia kännyköitä, autoja, taloja…

Ohjelmatuottaja Eli rakentaminen on tehokkuuden ja edistyksen suurin symboli?

Kozma No on! Jätkäsaari oli kahdeksan vuotta sitten tyhjä ja nyt täällä on täysin uudet korttelit. Arabianranta on noussut kymmenessä vuodessa. Asiat muuttuvat nopeasti, mutta milloin riittää?

Tehdään vaikka arvio, että kymmenen vuoden kuluttua täällä asuu kymmenen miljoonaa ihmistä. Ja me tarvitaan niille kaikille ihmisille asunto. Mutta mitä jos ei tarvitakaan? Jos huomenna ilma on yhtäkkiä miinus 100 astetta ja kukaan ei pysty nousemaan enää sängystä. Että kenelle niitä sitten rakennetaan?

Ohjelmatuottaja Kenen toivoisit näkevän tämän esityksen?

Kozma Toivoisin että tulisi laaja yleisö. Rakentajien tarinan lisäksi kerromme myös henkilöstä, joka lähtee ostamaan asuntoa vastarakennetusta talosta. Esitys kertoo sekä rakentajista että asunnon ostajista. Asunnon ostaminenkin on niin iso juttu. Että sun pitää ostaa asunto ja ottaa laina. Kun avaat television, siellä tarjotaan lainoja: ota laina, yhdistä laina, pikalaina, hitas-laina, korko nolla, korko niin, korko näin.

Ohjelmatuottaja Sekin on jonkinlainen tehokkuuden merkki, että pitää olla se laina. Että maksetaan koko ajan jotain. Sitten vasta on aikaansaapa ihminen.

Kozma Mutta joo, tämä ei ole tragedia tämä esitys. Etsimme kuitenkin jonkinlaista viihteellisyyttä, koska se vaikeille asioille on helpompi vähän nauraa. Se ei ole pilkkaamista vaan pikemminkin itseironiaa.

**

Ohjelmatuottaja on nyt tyytyväinen. Kaikki on oikein hyvin ja talossa on superkiinnostava esitys.

Maailmakin näyttää toiselta: nyt hän katsoo Jätkäsaaren kaduilla vaeltavia työmiehiä ja naisia aivan eri näkökulmasta. Ohjelmatuottaja lainaa työryhmältä keltaisen huomioliivin ja lähtee taas vaeltelemaan Helsingin puistoihin ensilunta kärsimättömästi odottaen.